Työministeri Tarja Cronberg vieraili Salonseudun vihreiden Demokratia-seminaarissa 13.9. Kansanvallasta puhuessaan hän nosti ensimmäisenä esille kulttuurityön merkityksen. Cronberg alleviivasi kuntaliitosprosessissa yhteiseen identiteettiin kasvun merkitystä, ja sitä kuinka Salolla ei ole varaa unohtaa taidetta, eikä yhteisöllistä kulttuuria vuonna 2009.
Kulttuurityö mahdollistaa yhdessä tekemisen, kokemisen ja kohtaamiset. Kulttuuriteot ovat ihmisläheinen tapa opettaa ja johdattaa uuteen. Taide ja yhteisöllinen tekeminen koskettavat tunnetasoamme. Musiikin tunteminen, teatteriesitysten vastaanotto ja yhteisötaiteen projekteihin osallistuminen ovat keinoja kasvaa laajan Salon asukkaiksi. Myös liikuntaharrastuksen tukeminen ajaa samaa päämäärää. Sosiaalinen kokeminen hahmottaa asukkaille uuden kunnan positiivisen merkityksen palvelurakennemuutoksia ja hallintokaavoja paremmin. Maanläheiselle ja ihmisiä suoraan koskettavalle kulttuurityölle on nyt huutava tarve.
Uuden salolaisen identiteetin rakentaminen on tuskallisen polttava kysymys ja se kiteyttää viimeaikaisen keskustelun kulttuurirahoituksesta. Järjestelytoimikunnan tehtävänä on viedä meidät uuteen kuntaan kivuttomasta. Mitä se on tehnyt henkisen hyvinvoinnin takaamiseksi? Järjestelytoimikunta on jo päättänyt uuden visuaalisen ilmeen ja logon hankkimisesta. Sitooko uuden sloganin toistaminen meidät yhteen? Myös uusi Salo-kirja on päätetty ostaa. Mikäli sen toteutus on humaani ja laadukas, voimme luultavasti saavuttaa yhteisesti jaettavaa ylpeyttä kodistamme. Tärkein kysymys kuitenkin kuuluu, missä ovat festivaalit uuden Salon kunniaksi? Missä kouluissa ja päiväkodeissa tehtävä kulttuurityö kotiseuturakkauden kasvattamiseen? Missä ovat konsertti-, näyttely- ja teatterikiertueet, jotka julistavat paikallista osaamista ja yhteistyön voimaa? Missä kansalaisten omaehtoiset paikallishankkeet?
Viime viikolla uutisointiin henkisen lamaannuksen pelosta vuonna 2009. Kuntaliitoksesta selviäminen voi olla vuosien työ ja sen positiiviset puolet paljastuvat meille kenties vasta vuosien päästä. Tolan kohentamiseen löytyy yksinkertainen laastari: kulttuuribudjetin kasvattaminen. Tervehenkisessä kunnassa kulttuuripalvelut ovat ajanmukaisia, ihmisten saavutettavissa olevia ja laadukkaita. Kulttuuri on vetovoimatekijä ja taloudellisen hyvinvoinnin tae. Henkisesti vireässä ja aktiivisesti toimivassa kunnassa on imua ja innovatiivisuutta.
Yhdistymisrahoituksessa on varattu osuus hyvän asumisviihtyisyyden kehittämiselle, 200 000 e kulttuurille ja 200 000 e paikalliskulttuurille, myös liikunnalle on oma rahoituksensa. 400 000 euroa on valtava summa pienillä resursseilla toimivalle kulttuurisektorille. Tällä eurovuorella on mahdollisuus tehdä syvästi vaikuttavia, kauaskantoisia ja positiivisia tekoja. Sitä ei ole varaa hassata huonosti suunnitelluille kohteille. Rahankäytöstä on laadittava 2000-luvun kulttuurityötä edustava käyttösuunnitelma. Se on suunnattava suoraan kulttuurityöhön asukkaidemme yhteenkuuluvaisuuden ja välittömän asumisviihtyisyyden lisäämiseksi.
Julkisen keskustelun yhdistymisrahoituksen suuntaamisesta olisi avauduttava pian. Järjestelytoimikunta on usein vikkelä rahanjakopäätöksissään, eikä meillä kulttuurin ammattilaisilla, harrastajilla ja paikalliskulttuurin kehittäjilla ole varaa menettää tätä mahdollisuutta. Tarvitsemme takuun, että rahoitus ohjautuu lastenkulttuurille, paikallisten teattereiden, museoiden ja musiikin ammattilaisten toiminnalle, koulujen Kulttuuripolun kehittämiseen sekä yhteisöhankkeille. Uuden Salon asukkaat tulevat tarvitsemaan kulttuurityötä sopeutumiseen jo alkuvuodesta 2009.
Julkaistu SSS 25.9.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti