Kestävän kehityksen ohjelma

Aloite, Salon kaupunginvaltuusto 30.8.2010
Salon kestävän kehityksen ohjelma

Salon kaupungin strateginen menestystekijä on kestävä kehitys ja viherkaupunki.
Kunnat ymmärtävät kestävän kehityksen todelliseksi kilpailuvaltiksi ja vakavasti otettavaksi haasteeksi 2000-luvun maailmassa. Suomessa 44 kuntaa, esimerkiksi Turku, Kotka ja Hämeenlinna, ovat sitoutuneet Aalborgin sitoumuksiin, jolloin kunta määrittelee kokonaisvaltaisesti tavoitteensa ja toimenpiteensä kestävän kehityksen edistämisestä alueellaan. Uusikaupunki ymmärtää hiilineutraaliuden kilpailuvaltikseen. Lahden kaupungin ilmasto-ohjelma tähtää kasvihuonepäästöjen puolittamiseen ja panostaa uusiutuvaan energiaan elinkeinovalttinaan. Vaalan kunta on sitoutunut vastuullisiin ravintohankintoihin.

Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia (valtioneuvoston selonteko eduskunnalla 6.11.2008) linjaa, että kunnalliset ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävät toimet on tarkoituksenmukaista koota yhdeksi kokonaisuudeksi.

Salossa työskentelee tällä hetkellä useita työryhmiä, jotka työstävät kestävän kehityksen aihetta. Meillä on esimerkiksi jätepoliittinen työryhmä, joukkoliikennetyöryhmä, ympäristötyöryhmä ja tasa-arvotoimikunta. Kunnassa on meneillään strategisen yleiskaavan sekä monikulttuurisuus-ohjelman laadinta.
Kaupungissamme ei ole kattavaa ja yhteen sitovaa menestystekijäämme, kestävän kehitys, edistävää ohjelmaa.

Vihreä valtuustoryhmä esittää Salon kaupunginvaltuustolle, että Saloon perustetaan Kestävän kehityksen toimikunta, jossa on edustajat kaupungin toimialoilta sekä valtuustoryhmistä. Toimikunta laatii kesään 2011 mennessä Saloon kokonaisvaltaisen Kestävän kehityksen -ohjelman, joka tuo esille selkeästi kaupungin kestävää kehitystä ohjaavat periaatteet, tavoitteet, mittarit sekä toteutuksen seurannan. Toimikunta ohjaa myös muiden kaupungin työryhmien työskentelyä siten, että ne huomioivat kestävän kehityksen ensimmäisenä periaatteenaan omassa työssään.

Ohjelma tuo vähintään esiin kuinka Salo:
1. Alentaa alueensa kasvihuonepäästöjä
2. Tehostaa kaupunkinsa energiatehokkuutta
3. Lisää uusiutuvan energian käyttöä
4. Edistää joukkoliikenteen käyttöä
5. Edistää kaupunkisuunnittelulla kestävää kehitystä
6. Toteuttaa kestävää hankintapolitiikkaa, erityisesti kestävää ravitsemuspolitiikkaa
7. Vähentää jätehuollon ilmastovaikutuksia ja tehostaa jätemääräyksillä kierrätystä
8. Parantaa alueensa vesistöjen tilaa ja osallistuu Itämeren suojeluun
9. Edistää luonnon monimuotoisuutta
10. Edistää sosiaalista ja kulttuurista tasa-arvoa alueellaan
11. Lisää kuntalaisten ympäristövastuullisuutta ja ympäristökasvatuksen saavutettavuutta

Vihreä valtuustoryhmä:  Anu Suosalo, Pia Nykänen, Pasi Lehti, Laura Tamminen 
sekä Jaana Shelby (KD), Elina Seitz (KD)

Salon välipalakysymys

Salon ravitsemuspalvelujen laskelma koululaisten välipalojen kustannuksista on malliesimerkki näkökulmasta, joka johtaa mammuttimaisiin ratkaisuihin.

Kuntapalveluja voidaan suunnitella norsunluutornista tai ruohonjuurta ymmärtäen. Näyttää, että välipalojen mietinnässä on lähdetty keskittämisen ja rakenteiden linjalta. Lopputuloksena on se, että tarvitsemme 11 uutta työntekijää valmistamaan 5500 oppilaan välipalat.

Helpoimmillaan välipala on hedelmä, purkillinen jogurttia tai viiliä myslin kera. Palasta leipää, levitteestä ja leikkeleestä lapset kykenevät itse valmistamaan voileivät. Maalaisjärjellä kyse on laatikollisesta luokkaan kannettavia raaka-aineita.

Ravitsemuspalveluiden suunnittelu viittaa holhoavaa malliin. Tarvitsemmeko 11 työntekijää siksi, että he kokoavat leivät lastemme puolesta? Tarvitsemmeko kenties erilliset työntekijät välipala-aineisten logistiikkaan?

Perusteet 11 uudelle työntekijälle löytyvät tietysti helposti pykälistä. Hygieniasääntöjen ja kylmäketjujen kautta maalaisjärki on helppo kumota. Ravitsemuspalvelu oman asiantuntemuksensa kautta tarkastelee asiaa näistä lähtökohdista, mutta kuntalaisina voimme olla ymmällämme.

Teemmekö kuntaliitoksia erottaaksemme palvelut omiin lokeroihinsa? Koulunkäyntiavustajan työaikaa ei voida käyttää välipalan tarjoiluun tai muun koululle tulevan ruokaliikenteen joukkoon ei mahdu laatikollista leipää. Lusikoiden peseminen ei voi olla oppilaiden tehtävänä. Kuljetusketjut ja kylmälaitteet ovat ennestään valmiina.

Ymmärrän keskittämisen edut, mutta veronmaksajana minusta hyvien käytäntöjen poisheitto ja olemassa olevien resurssien hyödyntämättä jättäminen ovat tuhlausta. Lokerojattelu vie helposti yhden näkökulman totuuksiin. Nyt esille tullut selvitys välipaloista, on surullinen häivähdys keskittämisen vaikutuksesta laatuun ja joustavuuteen – tällä kertaa koululaisten hyvinvoinnin kysymyksessä.

Anu Suosalo

koululaisten äiti