Kuntapalveluja voidaan suunnitella norsunluutornista tai ruohonjuurta ymmärtäen. Näyttää, että välipalojen mietinnässä on lähdetty keskittämisen ja rakenteiden linjalta. Lopputuloksena on se, että tarvitsemme 11 uutta työntekijää valmistamaan 5500 oppilaan välipalat.
Helpoimmillaan välipala on hedelmä, purkillinen jogurttia tai viiliä myslin kera. Palasta leipää, levitteestä ja leikkeleestä lapset kykenevät itse valmistamaan voileivät. Maalaisjärjellä kyse on laatikollisesta luokkaan kannettavia raaka-aineita.
Ravitsemuspalveluiden suunnittelu viittaa holhoavaa malliin. Tarvitsemmeko 11 työntekijää siksi, että he kokoavat leivät lastemme puolesta? Tarvitsemmeko kenties erilliset työntekijät välipala-aineisten logistiikkaan?
Perusteet 11 uudelle työntekijälle löytyvät tietysti helposti pykälistä. Hygieniasääntöjen ja kylmäketjujen kautta maalaisjärki on helppo kumota. Ravitsemuspalvelu oman asiantuntemuksensa kautta tarkastelee asiaa näistä lähtökohdista, mutta kuntalaisina voimme olla ymmällämme.
Teemmekö kuntaliitoksia erottaaksemme palvelut omiin lokeroihinsa? Koulunkäyntiavustajan työaikaa ei voida käyttää välipalan tarjoiluun tai muun koululle tulevan ruokaliikenteen joukkoon ei mahdu laatikollista leipää. Lusikoiden peseminen ei voi olla oppilaiden tehtävänä. Kuljetusketjut ja kylmälaitteet ovat ennestään valmiina.
Ymmärrän keskittämisen edut, mutta veronmaksajana minusta hyvien käytäntöjen poisheitto ja olemassa olevien resurssien hyödyntämättä jättäminen ovat tuhlausta. Lokerojattelu vie helposti yhden näkökulman totuuksiin. Nyt esille tullut selvitys välipaloista, on surullinen häivähdys keskittämisen vaikutuksesta laatuun ja joustavuuteen – tällä kertaa koululaisten hyvinvoinnin kysymyksessä.
Anu Suosalo
koululaisten äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti